28.8.2015

Kanerva

Kanerva on ikivihreä varpukasvi, joka kukkii loppukesästä vaaleanpunaisina mattoina houkutellen ympärilleen kimalaisia.
Kanervan vaaleanpunaiset kukat kerätään loppukesällä, ne sopivat yrttijuomiin.


25.8.2015

Vuorenkilpi




Monivuotinen luonnonperenna, vanha puutarhakasvi
Korkeus: 30 – 40 cm
Kukinta: touko – kesäkuu

Kasvualusta: Puolikuiva-tuore, kostea-puolikuiva, ravinteikas, aurinko-varjo, kalkinsuosija.

Kalliot, kivikkoryhmät, kangasmaat, pensaiden alustat, ikivihreä, tuoksuva maanpeittokasvi. Siemen tarvitsee valoa itääkseen, joten sitä ei saa peittää. Vuorenkilpiä voi myös lisätä juurakkoa jakamalla. Erinomainen maanpeittokasvi joka pärjää lähes minkälaisessa maassa tahansa, kunhan kasvupaikka ei ole liian kuiva. Viihtyy kuitenkin parhaiten kevyessä, kosteutta pidättävässä maassa. Yöperhoset pitävät vuorenkilven kukista.




24.8.2015

Puolukka

Puolukka on pysty, 5–30 cm korkea, monivuotinen varpukasvi. Varret ovat puutuneita ja karvaisia. Vahapintaiset lehdet talvehtivat. Ne ovat muodoltaan suippoja ja väriltään päältä vihreitä ja alta vaaleanvihreitä. Puolukka kukkii kesä-heinäkuussa. 5–8 mm pitkä, ruukkumainen teriö on väriltään valkoinen tai punertava. Kukinnot sijaitsevat varren latvassa tiheässä tertussa. Marja on pallomainen, väriltään punainen, mehukas ja hapahko.

Puolukka tuottaa luonnonmarjoista suurimman sadon. Puolukka marjoo parhaiten alueilla, joissa puiden latvukset eivät varjosta kasvustoa. Satoisimmat puolukkakasvustot ovatkin usein päätehakkuun jälkeisillä aukeilla tai siemenpuuston alla. 

Puolukan lehdet kerätään syksyllä tai keväällä ja esikuivataan huoneenlämmössä. Lehtiä ja marjoja voi kuivata teen kaltaiseksi juoma-ainekseksi. Puolukan lehdissä on arbutiinia, ja niitä suositellaan vain tilapäiseen käyttöön.

Puolukan marjat säilyvät omassa nesteessään, ilman sokeria tai pakastamista. 



21.8.2015

Punaherukka

Punaherukan marjat eivät vedä vertoja mustaherukan C-vitamiinipitoisuudelle, mutta lehdet ovat sitäkin vitamiinipitoisempia. Lehtiä kannattaakin käyttää kuivattuna ja varsinkin tuoreena teesekoituksissa. Niitä voi myös silputa aivan pieneksi salaateihin. Marjat sisältävät runsaasti erilaisia hedelmähappoja. Ne sopivat hyvin mehu-, hillo-, hyytelö- ja pakastemarjaksi. Hyytelöä ja hilloa varten marjat täytyy poimia kovina heinäkuussa.

Kasville annetaan ennen istutusta orgaanista lannoitetta. Herukka aloittaa kasvunsa keväällä. Istutus syksyllä maan eteläosissa. Kastellaan poutakausista lähtien aina marjojen kypsymiseen asti. Herukka kukkii varhain, joten se on herkkä yöpakkasille.
Punaherukan marjat edistävät ruuansulatusta ja lisäävät virtsaneritystä.

Punaherukka kaipaa runsaasti vettä kukinta- ja raakilevaiheessa



20.8.2015

Lillukka

Lillukan varsi on pysty, 10–35 cm korkea, karhea ja harvakseltaan hienopiikkinen. Tyveltä lähtee monimetrisiä rönsyjä, jossa on kukattomia juurehtivia ruusukkeita. Lehdet ovat kolmisormisia ja lehdykät toistamiseen teräväsahaisia. Kukinto on 3–15 -kukkainen viuhko ja terälehdet ovat valkoiset. Lillukan kukinta-aikaa on kesäkuu. Hedelmä on kirkkaanpunainen ja raikkaan hapahko, 1–5-osainen kerrannaisluumarja. Pohjois-Suomessa tavataan kantalajiensa seurassa tai usein aivan itsenäisinä kasvustoina mesimarjan ja lillukan risteymää, mesilillukkaa, joka on kuitenkin tavallisesti hedelmätön.


Lillukasta käytetään lehtiä ja joskus myös marjoja. Lehdet kerätään alkukesällä ennen kukintaa, mutta rönsyistä saa satoa myöhemminkin. Lillukanmarjojen paras poiminta-aika kestää heinäkuun loppupuolelta syyskuuhun.

Käyttö: 
Lillukan lehtiä voidaan käyttää yrttijuomissa. Varsinkin hiostetut lehdet ovat mitä parhainta teeainesta. Marjat sopii käytettäväksi muiden marjojen joukossa ja marjoja voidaan säilöä pakastettuna, keitettynä hyytelönä tai hillona. Kivet eli siemenet kannattaa siivilöidä pois. Marjasato on tosin vähäinen.



19.8.2015

Vadelma

Vadelmasta voidaan käyttää lehdet ja marjat. Ensimmäisen vuoden versoista lehtiä voi kerätä elokuulle asti, toisen vuoden versoista ennen kukintaa. Lehdet voidaan kuivata sellaisinaan, tai hiostaa ennen kuivatusta.

Vadelmat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä, sekä mehuina ja hilloina. Niistä valmistetaan myös siirappia, viinejä, liköörejä ja viinietikkaa.  Lehdistä voi tehdä yrttijuomaa ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan. Yrttijuomaksi lehtiä käytetään joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna.


Vadelman marjat vaikuttavat pehmentävästi kovaan vatsaan. Marjoista on tehty myös siirappia kuumerohdoksi. Kuivatuista marjoista tehtyä yrttijuomaa käytetään hiostavana rohtona vilustumissairauksissa. 


Kuva: Pixabay


18.8.2015

Mustaherukkahyytelö


1 kg mustaherukoita
1 l vettä
2 kg sokeria


Keitä vettä ja marjoja 15 minuuttia. Lisää sokeri. Ota kattila liedeltä ja sekoita, kunnes sokeri liukenee. Tölkitä kuumana.

Mustaherukka

Mustaherukka on 1-1,5 m korkea pensas. Terttumainen kukinto on vihertävä, vaatimaton ja nuokkuva. Lehdet ovat pitkäruotisia. Lapa on kourasuoninen, 3–5-liuskainen, herttatyvinen, hammaslaitainen, päältä kalju, alta karvainen ja keltanystyinen. Lehtien alapinnalla olevista nystyistä aiheutuu lajille tyypillinen ominaistuoksu.


Mustaherukan varma tunnistuskeino on tuoksu, pensaan kaikki osat tuoksuvat.


Sato: 
Mustaherukasta voi kerätä lehtiä ja marjoja. Lehdet kerätään kesä -heinäkuussa yksitellen ilman lehtiruotia. Lehtiä ei tule kerätä suuria määriä samasta pensaasta, sillä keruu voi heikentää pensaan marjomista. Mustat marjat kypsyvät elokuussa.

Käyttö: 
Lehdet sopivat yrttijuomaan, simaan, booleihin ja kurkkusäilykkeisiin. Marjat voidaan mehustaa, hillota tai kuivata. Kuivatut marjat voidaan käyttää leivontaan rusinoiden ja viikunoiden tapaan.



17.8.2015

Mustikkasoppa

7 dl vettä
4 dl mustikoita
½ dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
1 dl vettä

Mittaa kattilaan vesi, mustikat ja sokeri. Keitä noin 10 minuuttia ja nosta kattila liedeltä.

Sekoita perunajauhot veteen. Lisää suurus liemeen yhtäjaksoisesti kaataen ja samalla puuhaarukalla sekoittaen. Kiehauta keitto ja pane se jäähtymään kulhoon. Ripottele pinnalle vähän sokeria.

Mustikka (Vaccinium myrtillus)

Mustikka on monivuotinen, pysty, 10-30 cm korkea varpu, jonka varret ovat särmikkäitä ja vihreitä. Lehdet ovat soikeita, suippoja, sahalaitaisia ja varisevat talveksi saaden ensin syksyllä kauniin ruskavärin. Mustikka kukkii touko-heinäkuussa. Vaaleanpunaiset kukat ovat kellomaisia ja sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Päältä ja sisältä tummansininen marja on pallomainen ja vahapeitteinen. Marjat voivat olla myös mustia ja kiiltäviä. Mustilta mustikoilta puuttuu pintaa peittävä ohut vahakerros ja kansankielessä niitä on nimitetty tervamustikoiksi.

Sato: 
Lehdet kerätään keskikesällä riipimällä sellaisilta kasvupaikoilta, missä marjonta on vähäistä. Mustikan marjojen paras poiminta-aika on heinäkuun lopusta alkaen.  Sato on runsaimmillaan noin kahden viikon ajan marjojen tummansiniseksi muuttumisen jälkeen.  Vuoden 2015 mustikkasato tosin todisti, että siellä missä marjominen on normaalisti vähäistä, on se silti mahdollista isoissakin määrin, kunhan vuosi on suotuisa.

Käyttö: 
Marjat mehuihin, keittoihin ja hilloksi. Sekä lehdet että marjat sopivat kuivattuna teenkaltaiseksi yrttijuomaksi. Mustikan lehtiä voi käyttää tuoreena salaatteihin, mutta ne eivät sovellu pitkäaikaiseen käyttöön tai munuaistautia sairastaville. Marjat (myös kuivatut marjat) tunnetaan perinteisenä lapsillekin sopivana ripulilääkkeenä, erityisesti soppana se maistuu myös kipeälle.